Finlandia-talo on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema kulttuuritalo Helsingin Töölönlahden rannalla. Se valmistui vuonna 1971 ja on yksi suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksista.
Talon sisäosista löytyy monia Aallon töille tyypillisiä piirteitä, kuten epäsymmetrisiä muotoja ja luonnonmateriaaleja. Sisätilojen portaikoissa, konserttisalissa sekä lämpiöissä on käytetty valkoista marmoria, ja niiden arkkitehtuuri on saanut innoituksensa entisaikojen Italian ja Kreikan arkkitehtuurista.
Finlandia-talo on suojeltu kohde, ja sen rakennusosien säilyttäminen on tärkeää kulttuuriperinnön kannalta. Suojeltua arkkitehtuuria ja yksityiskohtia ei saa muuttaa ulkonäöllisesti, eikä suojeltuja pintoja ole lupa rikkoa.
Talossa käynnistyi vuonna 2022 laaja perusparannushanke, jonka yhteydessä uudistetaan talon palveluja ja tiloja. Toiminta talossa jatkuu vuoden 2025 alkupuolella.
Finlandia-talon sisäpuolisten marmoripintojen säilyttämisen suurimpana haasteena oli asbestin sijainti ilmanvaihtokanavistossa sekä kanaviston ja väliseinän välisessä tilassa.
Pinnoiteprojektin kohteena olevat rakenteet sijaitsevat Finlandia-salin lämpiössä, Piazzassa.
Rakenteiden purkaminen olisi vaatinut marmoriseinien purkamista ja ollut siten vastoin tärkeitä suojeluarvoja. Tavoitteeksi asetettiin olevien marmoripintojen säilyttäminen ja kanavien sekä rakennusaineisten kuilujen tiiveyden varmistaminen. Toimenpiteeksi asetettiin nykyisten kanavien ja kuilun puhdistus sekä pinnoitus kestävällä ja pitkäikäisellä tuotteella.
Hankkeen projektijohto eli Mika Heimala Helsingin kaupungilta ja Antero Hönö Indepro Oy:stä halusi löytää asbestin hallintaan ratkaisun, joka voidaan toteuttaa rakenteita purkamatta. He ottivat yhteyttä Jan Anderssoniin Suomen Hormistokeskukselta, jolla on kokemusta vaativista pinnoituksista.
Selvityksen perusteella erilaisia ratkaisuja oli olemassa, minkä myötä päädyttiin biopohjaiseen, Suomessa valmistettavaan tuotteeseen, jolla on toteutettu erilaisia haitta-aineiden hallintaprojekteja. Kolmikko päätyi tutkimaan ensin kanavistot sekä kanaviston ja väliseinän välisen tilan, ja tutkimusten yhteydessä varmistui, että kyseinen biopohjainen pinnoite olisi IV-kanavien ja rakenteiden pinnoitukseen sopivin tuote.
Rakenteiden asbesti haluttiin hallintaan valkoisia marmoripintoja purkamatta.
Pinnoitetta testattiin aluksi yhdessä kanavassa. Ennen mallityön suoritusta asennuskohteessa mitattiin huoneilmassa olevan asbestin määrä, minkä jälkeen Suomen Hormistokeskus puhdisti ja pinnoitti kanaviston sisäpinnat ja kuilun yhdessä asbestiurakoitsijan kanssa. Pinnoitus tehtiin spray-laitteistolla ja paineilmakäyttöisellä patruunaruiskulla.
Pinnoitustyön jälkeen asennuskohteen puhtaus todennettiin ilmamittauksilla.
Mallityösuorituksen jälkeen kohteella pidettiin eri osapuolten kesken palaveri, johon osallistuivat tilaajan edustajat, pääurakoitsija, asbestiurakointi, asbestinäytteen ottajat, AVIn asiantuntijat, museoviraston edustajat sekä Suomen Hormistokeskus. Palaverissa varmistuttiin siitä, että asbestin pinnoittaminen biopohjaisella pinnoitteella on oikea ratkaisu.
Suomen Hormistokeskus pinnoitti loput IV-kanavat sekä kanavien ja seinien väliset tilat. Kaikissa asennuskohteissa tehtiin asbestinäytteenotot ennen ja jälkeen asennuksen, ja jokaisessa tutkimustulokset osoittivat tilat jälleen puhtaiksi.
Parasta kiertotaloutta on rakenteiden ennalleen jättäminen.
Lopputulemana uusi asbestinhallintamenetelmä säästi kustannuksia merkittävästi. Projektijohtaja Heimala kertoo, että asetetut tavoitteet saavutettiin hienosti.
”Parasta kiertotaloutta on rakenteiden ennalleen jättäminen. Tämä tavoite yhdessä suojeluarvojen kanssa toteutui tässä kohteessa.”
Suomen Hormistokeskus yhdessä laitteistovalmistajan kanssa mahdollistivat Suomen Symbolin, Finlandia-talon alkuperäisten rakenteiden säilyttämisen.
